Suomen taloudesta ja jatkuvasta säästämisen tarpeesta on puhuttu jo vuosia. Hallitus syyttää edellisiä hallituksia, oppositio nykyistä hallitusta ja keskustelu pyörii sen ympärillä, kuka on hoitanut asiat huonosti ja kuka olisi osannut tehdä ne paremmin. Ensi keväänä on jälleen eduskuntavaalit, joten tuskin tämä syyttely ainakaan vähenee. Välillä tuntuu, että puolueille on tärkeämpää osoittaa toistensa virheitä kuin puhua avoimesti kaikista niistä syistä, joiden vuoksi Suomi on nykyisessä tilanteessaan.

En tietenkään väitä, että Suomen talous olisi ollut kunnossa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022. Ongelmia oli jo silloin, ja niitä on ollut pitkään. Velkaa on otettu, menot ovat kasvaneet ja talouskasvu on ollut vaatimatonta. Mutta sen jälkeen maailma on muuttunut tavalla, jolla on väistämättä ollut vaikutuksia myös Suomen talouteen.

Suomi on tukenut Ukrainaa miljardien eurojen arvosta. Lokakuuhun 2026 mennessä Ukrainalle toimitetun puolustusmateriaalin arvo on noussut jo 3,6 miljardiin euroon. Samanaikaisesti olemme joutuneet vahvistamaan omaa puolustustamme ja varautumaan aivan toisenlaiseen turvallisuustilanteeseen kuin mihin vielä muutama vuosi sitten olimme tottuneet. Vuodelle 2027 puolustusministeriön hallinnonalalle esitetään seitsemän miljardin euron määrärahoja, mikä on noin 600 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna.

Nämä ovat valtavia summia. Vaikka Ukrainalle toimitetun materiaalin arvo ei tarkoita, että vastaava rahamäärä olisi maksettu suoraan valtion kassasta, materiaalin luovuttaminen, korvaaminen ja uuden hankkiminen aiheuttavat kustannuksia. Kun tähän lisätään oman puolustuksen vahvistaminen, puhutaan menoista, joilla on merkitystä koko valtiontaloudelle.

En tällä kirjoituksella vastusta Ukrainan tukemista enkä Suomen oman puolustuksen vahvistamista. Päinvastoin ymmärrän hyvin, miksi niihin on jouduttu panostamaan. Mutta mielestäni pitäisi uskaltaa sanoa ääneen myös se, että kaikki tämä maksaa, ja lopulta maksajina olemme me suomalaiset.

Sodan vaikutukset eivät myöskään rajoitu siihen, kuinka paljon rahaa valtio käyttää puolustukseen tai Ukrainan auttamiseen. Energian hinnan nousu, inflaatio, korkojen nousu ja yleinen epävarmuus ovat vaikuttaneet yrityksiin, kotitalouksiin ja koko talouden kehitykseen. Venäjän kanssa käyty kauppa on muuttunut perusteellisesti, eikä epävarma maailmantilanne ainakaan rohkaise investointeihin. Kun talous ei kasva, valtion tulotkaan eivät kehity toivotulla tavalla.

Oman epävarmuutensa maailmantalouteen ovat tuoneet myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin päätökset ja sotilaalliset toimet. Yhdysvaltojen ja Israelin aloittama sota Irania vastaan sekä Hormuzinsalmen laivaliikenteen häiriöt ovat vaikuttaneet öljyn hintaan ja kansainvälisiin kuljetuksiin. Kun tähän lisätään Trumpin kauppatullit, kansainväliset kiistat ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan arvaamattomuus, ei ole ihme, että maailmantaloudessa riittää epävarmuutta. Näistäkin päätöksistä ja niiden seurauksista maksetaan lopulta myös Suomessa, vaikka meillä ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa niiden syntymiseen.

Olen sitä mieltä, että ilman näitä sotia ja muita maailmantaloutta horjuttaneita tapahtumia Suomen taloudellinen tilanne olisi nyt huomattavasti parempi. En tietenkään väitä, että kaikki ongelmamme olisivat poissa, mutta uskon vakaasti, ettei säästämisen tarve olisi nykyisessä mittakaavassaan samanlainen. Rahaa olisi käytettävissä enemmän muuhun yhteiskunnan toimintaan, eikä turvallisuuteen tarvitsisi suunnata näin suuria lisäpanostuksia.

Juuri tästä yhteydestä kaipaisin enemmän avointa keskustelua. Kun puhutaan terveydenhuollon, sosiaaliturvan, koulutuksen tai muiden palvelujen säästöistä, olisi kohtuullista kertoa myös, kuinka paljon muuttunut maailmantilanne rasittaa Suomen taloutta. En tarkoita, että jokainen leikkaus olisi sodan seurausta tai että puolustusmenoihin käytetty euro olisi suoraan pois jostakin tietystä palvelusta. Mutta kyllä valtion käytettävissä olevalla rahalla ja kasvavilla menoilla on yhteys toisiinsa.

Lisäksi keskustelussa pitäisi voida käsitellä avoimesti myös maahanmuuton ja kotoutumisen vaikutuksia julkiseen talouteen. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana Suomi otti vastaan suuren määrän turvapaikanhakijoita, ja myöhempinä vuosina maahanmuutto on jatkunut eri muodoissa. Maahanmuutto ei ole yksi yhtenäinen ilmiö. Työperäinen maahanmuutto, opiskelijoiden muutto, perheenyhdistäminen ja humanitaarinen maahanmuutto vaikuttavat talouteen eri tavoin. Siksi myös kustannuksista, työllisyydestä, kotoutumisesta ja sosiaaliturvan käytöstä pitäisi voida puhua ilman leimaamista.

On perusteltua edellyttää, että Suomeen muuttavat ihmiset osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan työelämään, opiskelevat kieltä ja noudattavat yhteiskunnan sääntöjä. Samalla on tärkeää arvioida päätöksiä tutkimustiedon ja luotettavien tilastojen perusteella eikä tehdä kokonaisia ihmisryhmiä koskevia johtopäätöksiä yksittäisten tapausten perusteella. Kriittinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta ei itsessään ole rasismia, mutta ihmisryhmien leimaaminen tai heidän ihmisarvonsa kyseenalaistaminen ei ole hyväksyttävää.

Myös uskonnosta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan pitää voida keskustella. Islam, kuten muutkin uskonnot, on monimuotoinen ilmiö, eikä kaikkia muslimeja voi arvioida yhden tulkinnan tai yksittäisten tekojen perusteella. Sen sijaan uskonnollisia oppeja, yhteensopivuutta Suomen lainsäädännön kanssa sekä esimerkiksi naisten ja vähemmistöjen oikeuksia voidaan ja pitää arvioida kriittisesti samoin perustein kuin muitakin aatteita. Yhteiskunnan yhteisten sääntöjen on koskettava kaikkia.

Kun seuraan sivusta poliitikkojen kirjoittelua sosiaalisessa mediassa, tulee välillä mieleen lasten hiekkalaatikko. Siellä riidellään hiekkalapioista ja hiekkakakuista, eikä kukaan tunnu haluavan antaa yhtään periksi. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät välillä aivan samalla tavalla, vaikka kyseessä ovat kansanedustajat ja muut yhteisistä asioistamme päättävät ihmiset. Toisille heitellään tarkoituksella hävyttömyyksiä, provosoidaan ja odotetaan vastapuolen reaktiota. Välillä tuntuu, ettei tarkoituksena ole edes keskustella itse asiasta, vaan päästä mahdollisimman näkyvästi esille ja mieluiten vielä lehtien otsikoihin. Julkisuuden ja huomion tavoittelu menee joskus sellaisiin mittasuhteisiin, että narsismikin tulee mieleen. En tiedä, miten tällaiseen käyttäytymiseen saataisiin muutos, mutta ainakin minä kaipaisin poliitikoilta enemmän aikuismaista käytöstä ja keskittymistä niihin asioihin, joita heidät on valittu hoitamaan.

Politiikassa tuntuu kuitenkin olevan jatkuvasti tärkeintä löytää syyllinen. Edelliset hallitukset ovat eläneet yli varojen, nykyinen hallitus leikkaa vääristä paikoista ja jokaisella puolueella on oma selityksensä siihen, miksi juuri muut ovat epäonnistuneet. Varmasti arvosteltavaa löytyy jokaisen hallituksen päätöksistä, mutta eihän yksikään Suomen hallitus ole aiheuttanut Venäjän hyökkäyssotaa tai sitä maailmanlaajuista epävarmuutta, jonka keskellä nyt elämme.

En kaipaa poliitikoilta yhteistä mielipidettä kaikista asioista. Eri puolueilla saa ja pitääkin olla erilaisia näkemyksiä siitä, miten yhteisiä varoja käytetään. Mutta toivoisin keskusteluun enemmän rehellisyyttä siitä, millaisessa tilanteessa päätöksiä nyt tehdään. Kun rahaa ei riitä kaikkeen, olisi kansalaisille kerrottava mahdollisimman avoimesti, mistä menot muodostuvat ja miksi säästöjä tarvitaan.

Ensi kevään vaalien lähestyessä syyttely tuskin loppuu. Minä kuitenkin kuuntelisin paljon mieluummin keskustelua Suomen todellisesta tilanteesta kuin jatkuvaa väittelyä siitä, kuka on eniten syyllinen nykyisiin ongelmiimme. Maailma ympärillämme on muuttunut, ja Suomi maksaa siitä kovaa hintaa.

Siitäkin pitäisi voida puhua ilman, että keskustelu kääntyy heti puoluepoliittiseksi riitelyksi.

Lähteet

1. Puolustusministeriö, 9.10.2026. Suomi toimittaa kiireellistä puolustustarvikeapua Ukrainaan. Suomen Ukrainalle toimittaman puolustusmateriaalin kokonaisarvo 3,6 miljardia euroa.

2. Puolustusministeriö, 4.9.2026. Puolustusbudjetti vahvistaa maanpuolustusta ja huoltovarmuutta. Vuoden 2027 talousarvioesitys 7,0 miljardia euroa, kasvua noin 600 miljoonaa euroa.

3. Valtiovarainministeriö, 2026. Valtion talousarvioesitys 2027. Puolustushallinnon menojen kasvu tarkemmin 618 miljoonaa euroa ja menojen jakautuminen.

4. Suomen Pankki, 21.6.2022. Sota taittaa talouden toipumisen Suomessa. Ukrainan sodan vaikutukset Suomen talouskasvuun, inflaatioon, ulkomaankauppaan ja investointeihin.

5. Suomen Pankki, 12.6.2026. Suomen talous käännekohdassa. Suomen talouden kasvunäkymät, kansainvälisen epävarmuuden vaikutukset ja julkisen talouden velkaantuminen.

6. Puolustusministeriö, 2026. Maanpuolustuksen kehittämis- ja resurssitarpeet 2030-luvulla. Ukrainan materiaalituen korvauskustannukset sekä puolustusmenojen pitkän aikavälin kasvu.

7. Opetushallitus, 2026. Kadonneen mitalin arvoitus – Opettajan opas. Päiväkodin pihaleikit, hiekkalaatikko, lapio, ämpäri sekä riitelyyn ja sopimiseen liittyvä sanasto.