Kaverin kanssa tuli tässä taannoin puheeksi alkoholi ja siitä, miten ihmisten juomatavat ovat vuosien varrella muuttuneet. Olimme molemmat sitä mieltä, ettei nykyään enää osata juoda samalla tavalla kuin ennen. Tai oikeastaan osataan, mutta juodaan maltillisemmin. Siitä sitten tuli mieleeni vanha sanonta, että vittumaista katsoa, kun amatöörit ryyppää.

Minähän voin sanoa olleeni aikanaan alan ammattilainen. Eikä se ammattitaito mihinkään katoa, vaikka ei ammattia enää harjoittaisikaan. Kyllä minä uskon, että taito löytyisi vieläkin, jos sitä tarvittaisiin. Tosin ei ole minkäänlaista tarvetta lähteä sitä enää todistamaan, koska olen oman osuuteni varmasti juonut.

Mutta siitä keskustelustamme jäi mieleeni yksi asia, jota olen miettinyt ennenkin. Minun mielestäni alkoholipolitiikan vapautuminen on vaikuttanut siihen, miten suomalaiset nykyään juovat. Ja vieläpä aivan eri tavalla kuin meille on vuosikymmeniä annettu ymmärtää.

Ennen alkoholin hankkiminen oli melkoinen operaatio. Alkoon saattoi olla pitkäkin matka, eikä sinne noin vain lähdetty hakemaan paria pulloa. Kun kerran mentiin, ostettiin samalla kunnolla. Piti varautua siihen, että juotavaa riittää, koska lisää ei välttämättä saanut silloin, kun sitä olisi halunnut.

Ja kun sitä viinaa oli hankittu paljon, sitä myös juotiin paljon. Jos juominen vähänkään maistui, niin helposti sitä jatkettiin niin kauan kuin juotavaa riitti. Eikä sekään aina riittänyt. Sitten alettiin miettiä, mistä saataisiin lisää. Minä tiedän mistä puhun, sillä olen itse elänyt sitä aikaa ja ollut siinä touhussa mukana.

Nykyään tilanne on aivan toinen. Ihminen voi ostaa lähikaupasta pari saunakaljaa ja juoda ne saunomisen yhteydessä. Siihen se sitten jää. Ei tarvitse ostaa koko viikonlopun juomia kerralla eikä varautua siihen, että seuraava mahdollisuus hankkia alkoholia on vasta joskus myöhemmin. Minusta on hyvinkin mahdollista, että alkoholin helpompi saatavuus on osaltaan vähentänyt juuri tällaista kerralla paljon juomista.

Kun katsotaan muuta Eurooppaa, niin monessa maassa alkoholia on saanut tavallisista ruokakaupoista jo vuosikymmeniä. Viiniä ja olutta ostetaan siinä missä maitoa ja leipääkin. Alkoholiongelmia toki on sielläkin, mutta pelkkä alkoholin helppo saatavuus ei automaattisesti tee ihmisistä holtittomia juoppoja.

Suomessa alkoholin myynnin vapauttamisesta on sen sijaan maalattu uhkakuvia vuosikymmenestä toiseen. Vuoden 2018 alkoholilain uudistus on tästä hyvä esimerkki. Ruokakauppoihin sallittiin aiempaa vahvemmat alkoholijuomat, ja seurauksista oltiin kovasti huolissaan. Jälkikäteen tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, ettei uudistus näyttänyt lisänneen alkoholin kokonaiskulutusta, vaikka näiden juomien myynti ruokakaupoissa kasvoi voimakkaasti.

Suomen historiastakin löytyy opettavainen esimerkki. Kieltolaki oli voimassa vuosina 1919–1932. Sen tarkoituksena oli vähentää alkoholin käyttöä ja siitä aiheutuvia ongelmia. Käytännössä se synnytti laajaa salakuljetusta, laitonta viinakauppaa ja rikollisuutta. Viinaa juotiin edelleen, vaikka sitä ei saanut laillisesti ostaa. Lopulta koko laista luovuttiin.

En minä tietenkään väitä, etteikö alkoholista olisi haittaa. Tiedän omastakin kokemuksesta aivan riittävästi, mitä liiallinen juominen voi saada aikaan. Mutta siitä ei nyt ole kysymys. Alkoholin haitallisuus ei vielä todista, että jokainen sen saatavuutta koskeva rajoitus toimisi tarkoitetulla tavalla.

Minä en myöskään väitä, että alkoholin kulutuksen väheneminen johtuisi yksinomaan saatavuuden paranemisesta. Siihen vaikuttavat monet asiat. Mutta kun olen itse elänyt sen ajan, jolloin viinaa piti hankkia varastoon, minusta on aiheellista kysyä, onko rajoittaminen voinut myös ylläpitää sitä suomalaista tapaa juoda paljon kerralla.

Alkoholipolitiikkaa pitäisi arvioida sen perusteella, mitä todella tapahtuu, eikä sen perusteella, mitä pelätään tapahtuvan. Jos vapautuksen ennustetaan kasvattavan kulutusta eikä niin käy, pitäisi ennusteita korjata eikä vain toistaa samoja uhkakuvia seuraavan uudistuksen yhteydessä.

Ehkä me vanhat ammattilaiset olemme jo aikamme eläneitä tässäkin asiassa. Nuoremmat sukupolvet näyttävät monessa suhteessa suhtautuvan alkoholiin maltillisemmin kuin me aikanaan. Ja sehän on pelkästään hyvä asia.

Mutta kyllä se vaan on vittumaista katsoa, kun amatöörit ryyppää!