Katsoin talven lomalta videoita ja kuvia. Ei mennyt kuin hetki ja alkoi tehdä mieli thaimaalaisen katukeittiön ruokaa. Ei pelkästään ruokaa, vaan sitä kokonaista hetkeä. Sitä, että istut jossain kadun varressa muovituolilla, ilma on lämmin, ympärillä kuuluu liikenteen melu, ihmiset puhuvat, wokki sihisee ja jostain leijuu chilin, valkosipulin, limen ja kalakastikkeen tuoksu.

Siinä ei ole mitään hienosteltua, eikä tarvitse ollakaan. Ruoka tehdään siinä silmien edessä. Näet, mitä pannulle menee. Näet liekin, höyryn ja tekijän nopeat liikkeet. Hetken päästä edessä on annos, joka ei ehkä näytä miltään ravintolan asetelmalta, mutta maistuu elämältä.

Minä olen aina tiedostanut, että Thaimaassa katukeittiö on usein jopa turvallisemman tuntuinen vaihtoehto kuin moni ravintola. Katukeittiössä näkee, mitä tapahtuu. Jos paikallisia käy paljon, ruoka kiertää nopeasti eikä ehdi seistä tuntikausia missään takahuoneessa. Ravintolassa kaikki voi näyttää siistiltä salin puolella, mutta keittiöstä ei tiedä mitään. Ei näe, kuinka kauan ruoka on odottanut, lämmitetty uudelleen tai mytinyt jossain astiassa.

En minä väitä, etteikö ravintoloissakin saisi hyvää ruokaa. Totta kai saa. Mutta Thaimaassa se paras ruokakokemus löytyy usein juuri sieltä, missä pannu on kadun reunassa, muovipöydät vähän vinossa ja paikalliset ihmiset syövät samaa ruokaa kuin sinäkin.

Onneksi minulla on thai-vaimo, joten saan Suomessa kotonakin lähes samanlaisia makuja. Ja sanon tarkoituksella lähes. Ruoka voi olla maultaan todella lähellä, joskus varmasti parempaakin kuin monessa paikassa Thaimaassa. Kun tekijä osaa sen omasta kulttuuristaan käsin, siinä on mukana jotain sellaista, mitä ei reseptikirjasta opita.

Mutta se kokemus ei ole sama.

Suomessa voi olla sama ruoka, samat mausteet, sama osaaminen ja sama rakkaus tekemisessä. Silti puuttuu kuuma ilta, kadun äänet, ilmankosteus, tuoksut, liikenne, ihmiset ja se pieni hallittu kaaos, joka Thaimaassa ympäröi kaikkea. Se ei ole vain ruokaa. Se on paikka, hetki ja tunnelma.

Vähän sama kuin pesäpallo televisiosta ja pesäpallo Saarikentällä. Sama peli, samat säännöt ja samat pelaajat, mutta tunne ei ole sama. Paikan päällä mukana on ilma, äänet, ihmiset ja ympäristö. Se kaikki tekee kokemuksesta enemmän kuin pelkän tapahtuman.

Thai-ruoka kotona on minulle rakas asia. Siinä on maku, lämpö ja yhteys toiseen kulttuuriin. Mutta thaimaalainen katukeittiö on silti oma maailmansa. Sitä ei voi kokonaan siirtää Suomeen, vaikka ruoan tekisi kuka tahansa maailman paras kokki, koska joskus ruoan maku ei synny pelkästään siitä, mitä lautasella on.

Se syntyy myös siitä, missä olet, mitä kuulet, mitä haistat ja millainen elämä ympärillä virtaa.