Olen viime aikoina huomannut mielenosoitusten ja katutilanteiden muuttuneen Suomessa.

Kun vastapuolen mielenosoittajaa pahoinpidellään ja kun ihmisillä on kasvot peitossa, huput päässä ja joukossa on selvästi valmiiksi virittynyttä porukkaa, herää väistämättä kysymys. Ovatko kaikki nämä tilanteet enää vain kotimaista vastakkainasettelua?

En väitä tietäväni vastausta. Enkä väitä, että jonkin yksittäisen tapahtuman takana olisi ulkomainen ohjaus. Mutta minusta tätä kysymystä pitää uskaltaa edes pohtia.

Nykymaailmassa yhteiskuntia ei horjuteta vain tankeilla tai avoimella voimalla. Niitä voidaan horjuttaa myös lietsomalla epäluottamusta, ruokkimalla ääripäitä, provosoimalla väkivaltaa ja tekemällä tavallisista ihmisistä toistensa vihollisia.

Krimille ilmestyivät aikanaan “vihreät miehet”. Kaikki ei silloin näyttänyt heti sodalta, vaikka kyse oli paljon vakavammasta asiasta. En suinkaan tarkoita, että Suomessa olisi sama tilanne. Tarkoitan sitä, että meidän pitäisi ymmärtää, ettei ulkoinen vaikuttaminen välttämättä tule suoraan aseet ojossa tai dronet taivaalla.

Jos joku haluaa horjuttaa Suomea, hänen ei tarvitse välttämättä keksiä meille uusia riitoja. Riittää, että hän vahvistaa jo olemassa olevia. Työntää vähän lisää vihaa, vähän lisää epäluuloa ja vähän lisää väkivaltaa sinne, missä kipinä jo on.

Siksi kysymys ei ole siitä, saako mielenosoittaa. Tottakai saa. Se kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan.

Kysymys on siitä, osaammeko erottaa aidon kansalaisvaikuttamisen siitä, että joku käyttää meidän omia ristiriitojamme meitä vastaan.

Minusta tästä pitää voida puhua. Tästä pitää alkaa puhua. Tämä pitää kyetä tunnistamaan.

Btw, olen aina ollut kaikkea anonyyminä esiintymistä vastaan. Niin somessa kuin kaduilla. Jos ja kun sallitaan naamiopäässä riehuminen niin ollaan lähellä isoja ongelmia.

"Kunhan nyt taas mietiskelin ääneen..."